Taas on todistettu se, että kannattais muuttaa vähintään kahden vuoden välein. Ei pääsis kertymään ylenmäärin sekalaista ryönää nurkkiin… Nämä neljä vuotta ovat muuten pisin aika, minkä olen missään asunut lapsuudenkodista lähtemisen jälkeen!
Mahtavaa tässä muutossa on se, että kiirettä ei ole. Meillä on periaatteessa aikaa aina maaliskuun puoliväliin, mutta toki aiomme olla paljon nopeampia. Kuka nyt laatikkoelämää viikkotolkulla jaksaisi! Suunnitelmissa on viettää eka yö uudessa kodissa ensi viikonloppuna ja koska avaimet saimme jo viikkoa aiemmin, meillä on ruhtinaalliset seitsemän päivää aikaa pistää paikkoja kuntoon ja pakata ennen lopullista roudausrykäisyä lauantaina.
Koko viime viikonlopun kuurasimme uutta kämppää rakennuspölystä ja kyllä sitä riittikin… Nyt on kuitenkin osapuilleen puhdasta, ja on kiva kantaa kamoja sisään, kun niitä voi latoa suoraan hyllyihin. No, sauna, vessa, tuulikaappi ja pari muuta pikkukohdetta on vielä sotkussa…
Uudessa kodissa ehdottomasti parasta on kaikki se ihana säilytystila :) Olen ennakolta suunnitellut kaappien järjestystä jopa unissani – kenties hieman friikkiä?
Raskainta tässä rumbassa on luonnollisesti ollut tämä raskaus. Etukäteen kuvittelin, että saisin liialla huhkimisella aikaan supistuksia ja että jos niitä ei tulisi, voisin hyvin tehdä miltei mitä vain. No, nyt näyttää siltä, että vauva ja maha pärjäävät oikein hyvin, mutta MUN kroppa ei tahdo kestää. Selkä on nimittäin ollut aikas kipeä jo pelkästä siivoamisesta. Kantamiseen en tietysti edes kuvitellut osallistuvani, mutta on aika ikävä ylläri, että pelkkä lisääntynyt liikkuminen rasittaa näin paljon… Pitää kai taas vain yrittää ottaa iisimmin.
Kaiken tämän löpinän päätteeksi – tässä taas kuvia uudesta kodistamme :) Kuten näkyy, jotain pientä on jo roudattu perille asti ja lattioita koristavat nätit paperit. Muuten koti on meitä vaille valmis!
