…äänestä sinäkin! Siis vuoden parasta blogia. Siis täällä.
Perseestä joulukuu 12, 2007
(Pahoittelen kielenkäyttöäni…)
Näin käy näemmä aina. Löydän uuden kätevän ohjelman tai vastaavan – tässä tapauksessa tämän melkoisen näppärän blogialustan. Menee viisi sekuntia ja löydän taas uuden kivan ohjelman. Ja sitten nämä kaksi EIVÄT TIETYSTI PELAA YHDESSÄ!!! Perkele.
Nyt löysin siis vihdoin sellaisen palvelun, joka tallentaa yhteen paikkaan kaikki kommentit, joita kirjoittelen eri puolilla blogosfääriä. Palvelu tarjoaa myös kivan “lootan”, jossa nuo kommentit näkyvät ja jonka voi ympätä omaan blogiinsa, kuten nyt tein täällä Vennin blogissa. MUTTA TIETYSTI SITÄ EI SAA TÄHÄN SAMPERIN WORDPRESSIIN, joka ei hyväksy javascriptiä eikä ulkopuolisia plugineja.
Tuo kommenttivimpain olis siis oikeesti aivan helvetin kiva kilke. Unohdan itsekin aina, missä olen käynyt kommentoimassa joten mahdollinen jatkokeskustelukin jää tietysti seuraamatta. Usein on niinkin, että en päivitä blogiani aikoihin, mutta kirjoittelen aktiivisesti kommentteja eri puolilla muiden blogeissa. Olis kiva, jos mahdolliset lukijani pääsisivät seuraamaan näitäkin pälinöitä. Noh, puutteensa on toki tuossakin palvelussa – Vuodatuksen blogeja se ei ymmärrä ja niitä mun listoillani on aika paljon…
En nyt tältä kiukuttelultani ole vielä ehtinyt miettiä järkevästi mitä teen. Aivan ääliömäistä olis palata takaisin Bloggeriin, jossa on muuten paljon vikaa ja josta juuri häivyin. Mut mä HALUUN ton vimpaimen, haluunhaluunhaluun…
Uusi koti marraskuu 24, 2007
Muutin blogini tänne. Suunnittelin muuttoa jo ajat sitten, mutta WordPressin melko mutkikkaan käyttöliittymän omaksuminen vaati silloin liikaa aikaa. WordPress osaa kuitenkin niin paljon sellaista, mistä Blogger vasta uneksii, että osoitteen vaihtaminen tuntui välttämättömältä. Loput blogini seuraavat varmasti perässä, jahka ehdin.
Toivottavasti viihdytte :)
Nakuna netissä heinäkuu 25, 2006
Ikuisuuskysymys: miten paljon netissä ja blogistanissa voi / pitää / kannattaa / uskaltaa itsestä paljastaa?
Minun linjani on tähän asti ollut sellainen, että melkein kaiken. Full monty, siis, noin likimain. Linja on valittu sattumanvaraisesti ja harkitsematta, mutta ei kaduta.
Mielestäni minulla ei ole mitään menetettävää. Enhän kulje kadullakaan huppuun piiloutuneena, puhelinnumeroni on julkinen ja kun olen töissä, nimi (joskus kuvakin) on usein lehdessä. Mielipiteitäni en ole koskaan salaillut (öhöm, sanovat nyt sankat joukot, olisiko joskus syytä?).
On tietysti ihan tosielämää, että täällä virtuaalimaailmassa, kuten tavallisessakin, pyörii myös epämääräistä väkeä. Ihmisten henkilöllisyyksiä on käytetty väärin, on ollut ahdistelujuttuja ja muuta sekopäistä.
Toisaalta jos joku haluaa soitella minulle pilapuheluja, numeron saa selville noin kuudessa sekunnissa – oli minulla blogia tai ei. Kaikkea muuta kivaa minusta löytyy googlettamalla, senhän taitaa jo jokainen psykopaattikin.
Tietysti minulla jotain rajoituksia nettialastomuudelleni – rinnastettavissa ehkä miniatyyribikineihin, joita en kyllä livenä käytä ;) (vaikka bikinikuva itsestäni päätyikin äsken puolivahingossa nettiin – huh!). Puhelinnumeroani en ikinä kirjoita verkkosivuille. Keskustelupalstoilla saatan esiintyä nimimerkillä. En kerro blogissa, koska olemme matkoilla tai koska olen home alone. En julkaise lupaa kysymättä kuvia, joissa on muita ihmisiä kuin minä ja perheeni. Vaihdan salasanojani taajaan ja nettilomakkeisiin täytän yleensä jonkun toissijaisista sähköpostiosoitteistani.
Jos itse olen netissä vain melkein nakuna, lapsiressuni olen singonnut virtuaalimaailmaan täysin kelteisillään. Vennistä maailma tietää halutessaan kaiken. Siitä saan varmasti kuulla viimeistään silloin kun poika on murrosiässä. Ellei siihen mennessä koko netti ole jo kaatunut ;)
Oliskohan tässä? heinäkuu 22, 2006
Juuri edellä kaipasin metablogia linkkivinkkilähteekseni. Ja kas, mitä löysinkään! Jospa Blogiskoopista tulisi hyvä mesta?
Ilmianna metablogi! heinäkuu 21, 2006
Olen viime aikoina hurahtanut lopullisesti blogeihin. Feedreaderini seuraa puolestani jo yli 40:ää blogia (huh!) ja lisäksi piipahtelen säännöllisesti joissakin, joilla syöttöä ei ole. (Tähän päälle uutiset ym. – alkaa tuo laatuaika aviomiehen kanssa jäädä vähiin :)
Mitä enemmän blogistania ja vaikkapa Blogilistaa kahlaan, sitä selvemmin huomaan, mikä täältä puuttuu. Tai ainakin käsittääkseni puuttuu – korjatkaa HETI jos olen väärässä!
Blogistan tarvitsee blogiblogin. Blogisanomat lopetti, kun ylläpitäjät uuvahtivat taakkansa alle, eikä mitään vastaavaa ilmeisesti ole. Puhun siis nyt suomenkielisestä blogimaailmasta, muualla hyviä blogiblogeja kyllä on. Joillain lehdillä ja vastaavilla on palstoja (myös verkossa), joissa arvioidaan ja esitellään blogeja, mutta tarvittaisiin myös paljon monipuolisempi blogiblogi.
Blogisanomien jäähyväisissä Mediaopettaja ehdotti, että sanomat olisi helpointa korvata blogilla, johon kaikki tai ainakin monet bloggaajat voisivat syöttää suosituksiaan ja / tai arvioitaan. Ehdotus on niin hyvä, että olen jopa harkinnut toimeen tarttumista.
Ongelmaton tuo juttu ei tietysti ole. Ensinnäkin, jos tuonkaltainen blogiblogi ottaisi kunnolla tulta, siitä tulisi nopeasti myös työläs – vaikka kirjoitustyö olisikin jaettu ns. kaikille kiinnostuneille.
Toinen ongelma on siinä, millä kriteereillä suosituksia voisi tehdä. Entä jos joku kehuisi nimimerkin takaa omaa blogiaan tai vaikka kaverin blogia? Sivusta tulisi mainospalsta, eikä siten edes puoliluotettava vinkkisivu. Tietysti voisi edellyttää, että metabloggauksen tekijä julkaisisi tekstinsä myös omassa blogissaan, jolloin erilaiset jääviydet paljastuisivat vääjäämättä (aina löytyy joku tarkka kommentoimaan).
Kevyintä olisi ehkä sitten kuitenkin aloittaa tekemällä arvioita itse, ilman aikatauluja ja deadlineja. En itse edes yrittäisi sitä mitä Blogisanomat; on yksinkertaisesti mahdotonta seurata koko blogosfääriä edes pintapuolisesti.
Unelmien täyttymys olisi saada joskus työpaikan pomot vakuutettua siitä, että blogiblogi toimisi hienosti myös maakuntalehden verkko- ja paperisivuilla. Saisin palkkaa bloggaamisesta, sehän vasta olisi mahtavaa!
Mutta siis: onko jossain jo tällainen (hyvä, monipuolinen, jopa kattava) blogiblogi? Missämissä?
Vaahtoa ja roiskeita heinäkuu 1, 2006
Tämä blogi alkaa, koska sitä tarvitaan. Kipeästi.
1) Minulla on tarve kirjoittaa – ja vaahdota.
2) Läheisillä on tarve säästyä vaahtoamiselta tai edes selvitä vähemmillä roiskeilla.
Minä olen aina ollut kova tyttö vaahtoamaan, milloin mistäkin. Rippikoulussa ennustivat, että politiikkaan päätyisin, mutta ei sentään. Päädyin toimittajaksi, mikä lienee melkein yhtä kamalaa :)
Olen itse melkeinpä sitä mieltä, että minulla ei ole tiukkoja mielipiteitä mistään. En edusta äärilaitaa missään ismissä ja yritän aina ymmärtää eri näkökulmia. Lopulliset kantani edustavat yleensä vähintään valtavirtaista näkemystä. Siis omasta mielestäni. Kuitenkin onnistun aika usein vaahtoamaan itseni pieneen ystävällismieliseen kärhämään jonkun kanssa, vaikka oikeasti haluaisin vain kertoa koko maailmalle, kuinka hienon oivalluksen olen keksinyt.
Olen aina selittänyt vaahtoamisen tarvetta sillä(kin), että olen pikkusisko. Ja pikkusiskon pitää ilmaista mielipiteensä kovaan ääneen, kiivaasti ja mielellään käsiä heilutellen tai muuten tulee jyrätyksi. (Noh, luultavasti tulee jyrätyksi joka tapauksessa, mutta eipä tunnu ihan yhtä tyhmältä ;)
Monien mielestä minun vaahtoamiseni on riitelyä, inttämistä, jyräämistä tai yletöntä intoilua. Omasta mielestäni ilmaisen mielipiteitä, keskustelen tai vähintään väittelen.
Nettiin mahtuu vaahtoamista. Täällä ollaan ja täältä pesee. Odotan vastaväitteitä!
