Olen ollut nyt puolisen vuotta “kasvissyöjä”, erittäin korostetusti lainausmerkein varustettuna. Käytännössä se tarkoittaa, että en syö punaista lihaa ja kanaa vain silloin tällöin. Kanansyönti johtuu ennen kaikkea laiskuudesta ja vasta toissijaisesti raskaudesta. Kasvissyöjä en siis todellakaan ole, etenkin kun kaikki maitotuotteet ja kananmunat kelpuutan kyllä.
Kuten arvata saattaa, tämänsorttinen kasvissyönti ei ole vaatinut mitenkään valtavia ponnisteluja, saati uhrautumisia. Melkein voisi väittää, että muutosta ei arjessa oikeastaan edes huomaa… Tai no, kyllä meillä aika usein tehdään kaksi eri ruokaa, yleensä samasta ruuasta kaksi eri versiota (esim. tavallinen ja kasvislasagne). Ja koko perheen kalansyönti on lisääntynyt huimasti, olkoonkin että sitä oli meillä pöydässä ennenkin runsaasti.
Ilahduttavaa on se, että koko ajan huomaan siirtyväni yhä enemmän porkkananpurijaksi. En edes yrittänyt tehdä “muutosta rytinällä”, mutta en myöskään ole hiukkaakaan lipsumassa (laiskuuttani tai mielitekojen vuoksi) takaisin vanhoihin sapuskoihin. Esimerkiksi erilaisia juureksia olen oppinut vasta ihan viime aikoina hyödyntämään aivan uudella innolla. Uusia liharuokien kasvisversioitakin keksin päästäni tai löydän resepteistä jos en nyt viikoittain niin ainakin pari kertaa kuussa.
Entä ne mieliteot? Kyllä, olen syönyt puolen vuoden aikana kaksi kertaa kebabia :) Ja jouluna söin siivun kinkkua. En myöskään sylkenyt lautaselle, kun erehdyksessä olin mättänyt seisovasta pöydästä lautaselleni pastasalaattia, jossa oli kinkkua. Linjani on tiukasti se, että tiukka ei tartte olla. Jos tekee mieli tai joku on nähnyt vaivaa tarjotakseen, syön kyllä mitä vain. Aika harvoin se liha näemmä näistä syistä lautaselle löytää tiensä.
Jonkin verran minulta on kyselty, vaikuttaako lihan vähentäminen olotilaan tai jopa terveyteen. Mahdoton sanoa – tai sitten ei vaikuta. Kun on paksuna, olotila on muutenkin aika poikkeuksellinen, joten en yhtään tiedä mikä johtuu mistäkin. “Eettinen olo” on kuitenkin parantunut kummasti. Kun tietää, miten heikosti katseenkestävää lihateollisuus on ja mikä on sen vaikutus vaikkapa ilmastonmuutokseen, on oikein mukava tunne päästä vähentämään sinne suuntaan syydettyjä euroja. Sitä paitsi lähes minkä hyvänsä kasviksen kilohinta on tuntuvasti alhaisempi kuin melkein minkä hyvänsä lihatuotteen… luulis tuntuvan siis omassa kukkarossakin jossain vaiheessa.
Suunnittelen, että pikkuhiljaa tuota kanansyöntiäkin voisi vielä vähentää, se kun taitaa olla pahimmasta päästä, jos elukoiden olotiloja miettii… Ja kasvispainotteiseen suuntaan siirtymistä voin erittäin lämpimästi suositella ihan kaikille. Vaihtoehtoja on runsaasti siellä pihvi- ja vegaaniruokavalioiden välimaastossa – ääripäistä ei siis todellakaan ole pakko valita!
p.s. Ettei menisi ihan suitsuttamiseksi, paljastan vielä, mikä on kasvispainotteisen ruokavalion suurin hankaluus. PILKKOMINEN. Ruuanlaittoajasta kasvava osuus kuluu pilkkomiseen, ja se vasta on tylsää. Pitänee investoida johonkin vempaimeen, joka kuutioi, viipaloi, raastaa, muhentaa, möyhentää ja murentaa. Sauvasekoitin ja sähkövatkain eivät näemmä riitä edes alkuun :)
Kuten tiedätkin, noudatan saman tyyppistä ruokavaliota ja olen noudattanut sitä jo pitkään. Henkistä hyvinvointiani hiukan vähentää se fakta, että kasvihuone vihannekset eivät ole ilmastonmuutosta ajatellen mitenkään kauhean hyvä vaihtoehto… mun tekee oikein pahaa kun katselen noita naapuruston kasvihuoneita, joiden sähkölamput valaisevat koko tienoon. Eikä lentorahtina Espanjasta roudatut tomaatit kai ole sen ekologisempi valinta. Juurekset toki ovat ekologinen vaihtoehto, mutta mä valitettavasti osaan käyttää vain porkkanaa… lanttua syön toki raakana, mutta kypsennettynä en sitten millään.
Tästä vuodatuksesta huolimatta: pakko sitä jotain on syödä! :)