Puhtaampi kuin koskaan? tammikuu 27, 2008

Kyl on ny siistiä, melkein siistimpää kuin jouluna ja martan huushollissa se on paljon se! Meillä oli nimittäin tänään ensiesittely tästä kämpästä. Nyt jännittyneinä odotamme, kuinka monta kertaa joudumme nuo ikkunat vielä pesemään ennen kuin pääsemme kämpästä eroon :) Venni nimittäin heti illalla suuteli kiihkeästi ja pitkään ainakin yhtä ikkunaa, yhtä peiliä ja yhtä taulun lasia… olivat vissiin luonnottoman puhtaita.

Muuttaminen on varmasti paras tapa päästä eroon turhista roinista (ellei muuttoa ole pakko tehdä älyttömällä kiireellä). Huomaan nyt, että myyntikin siistii nurkkia kummasti. Tämä siivousmuoto sopii mulle kyllä parhaiten, sillä nythän pääpaino on ollut krääsän piilottamisessa hävittämisen sijaan. Toivottavasti ostajakandidaatit eivät siis tee päätöstä kaappiemme sisäisen järjestyksen perusteella…

Sisustusvimmaa tammikuu 19, 2008

Tästä taitaa tulla tilapäisesti taloaiheinen blogi. Vaan itsepähän päätän, mitä blogillani teen, hähähää :)

Kävimme tänään laatta- ja maalikaupoilla ja olimme erinomaisen tehokkaita. Tehokkuutta paransi tuntuvasti se, että Vennillä oli hoitaja kotona… Saimme ainakin todennäköisesti valittua melkein kaikki värit kotiimme, joskin vielä pitää käydä tarkistamassa värikarttojen ja laattamallien kanssa, sopivatko meidän värimme jo valmistuneisiin systeemeihin.

Mulla on armoton valkoinen / ruskea kausi menossa ja se tuntuu passaavan kivasti yhteen tämän talon kanssa, onhan siellä käytetty eniten just noita. Lisäksi olen jo muutenkin kallellaan sinisiin ja harmaisiin, joita siellä myös on. Johan se mun vihreä vaiheeni kestikin ainakin viis vuotta.

Jos nyt ketään kiinnostaa, tässä yksityiskohtia :)

Makuuhuoneissa on maalattavat tapetit jo paikoillaan, muuten olisimmekin laittaneet niihin, ainakin osaan, tavallisia tapetteja. Isosta makuuhuoneesta tulee valkoinen (sävytetty valkoinen, ei toki mikään maalarinvalkoinen), paitsi että huoneen ainut ehjä seinä maalataan beigeksi. Vennin – vai pitäiskö sanoa lasten-? – huoneesta tulee siniharmaa, aika samansävyinen kuin se nykyäänkin on. Työhuone maalataan kokonaan sävytetyllä valkoisella, samoin eteinen, olohuone ja keittiö. (Jep, valkoinen kausi jyrää!)

Keittiön ja kodinhoitohuoneen “välitilaan” valitsimme harmaat, pitkulaiset laatat, jotka laitetaan “tiilimalliin” lomittain. Kodinhoitohuoneen kalusteet ovat valkoiset, lattia ja seinät vaaleanharmaat.

Vessassa on beige lattialaatta, joten valitsimme kahteen laatoitettavaan seinään isot, kermanvalkoiset suorakaiteet, jotka laitetaan vaakasuoraan, ei kuitenkaan tiiliseinämäisesti. Ehjälle laattaseinälle tulee pystyraita sellaista luonnonkivilaattaa, mikäli se nyt sitten lattian kanssa sopii. Kahdessa seinässä on lasikuitutapetti, joka maalataan sillä samalla sävyetyllä valkoisella kuin puoli muuta taloa.

Kylpyhuone on jo laatoitettu. Siellä on oikein kiva tummanharmaa lattia ja iso vaalea seinälaatta. Yhdellä seinällä on muutamia laattoja, joissa harmaita neliöitä.

Uusi kotimme kadulta päin kuvattuna. Molemmat viereiset tontit on jo rakennettu, mutta autokatoksen takana on vielä pelkkää peltoa (siihenkin tulee omakotitaloja). Katukin on vielä kovin keskeneräinen, kuten näkyy. Sisäänkäynnit ovat siis talon päissä. Kahden pienemmän makuuhuoneen ikkunat ovat kadun suuntaan, ison makuuhuoneen tuohon ulko-oven viereen. Katu on umpikujamallia, joten kovin suurta autorallia ei ole odotettavissa – tosin koko alue on hyvin rauhallinen, joten ei siellä mitään rallia muutenkaan näy.

Tältä talo näyttää pihalta päin. Ensi kesänä tarttis yrittää aidata piha ympäriinsä. Myös naapurin ja meidän väliin tulee aita. Kynnöspelto muuttuu keväällä nurmikoksi tai ainakin niin kauppapapereissa luvataan. Pihan suuntaan ovat olohuoneen ikkuna (oikealla) ja keittiön ikkuna (vasemmalla, vieressä sisäänkäynti kodinhoitohuoneeseen). Jonkinlainen reilu terassi me tietysti kans halutaan, jahka budjetti sallii…

Tässä vielä autokatos ja sen takana varasto. Mahtuiskohan tuonne katoksen perälle pino takkapuita…?

Nyt jännittää tammikuu 18, 2008

Me teimme asuntokaupat! Viikko sitten emme edes ajatelleet asunnon vaihtamista ja tänään allekirjoitimme paperit, joten aika sähäkästi onnistuimme toimimaan ;)

Oikeasti on tietysti vähän valehtelua väittää, ettei asunnon vaihto ollut mielessä. Olemme katselleet kämppiä jo kai kolmisen vuotta – tähän nykyiseen asuntoon muutimme siis neljä vuotta sitten. Vuosi sitten oli jo suurin osa papereistakin tehty kuntoon yhdestä talokaupasta, mutta viime hetkillä vetäydyimme leikistä. Nyt tämä kuitenkin on totisinta totta ja ihan pirun jännää!

Tilanne on siis sellainen, että tarjouksemme yhdestä paritalonpuolikkaasta on hyväksytty ja nyt sit tarttis saada myytyä tämä vanha koti. Haluaisko joku siis ehkä ostaa tosi kivan saunallisen rivarikolmion? :)

Uudessa kämpässä on yksi huone enemmän plus kodinhoitohuone, lämmin varasto ja autokatos. Asuinneliöitä on 108 eli parikymmentä enemmän kuin nykyisin. Parasta kaikesta tietysti on se, että talo on vielä kesken eli pääsemme aivan uuteen kotiin toivottavasti parin kuukauden kuluessa. Avaimet käteen -periaatteella vieläpä, mikä tässä raskauden tilassa lienee melkein ainut mahdollinen tai ainakin toivottava vaihtoehto. Hienoa ja hauskaa on sekin, että viikkoa meitä ennen toisen puolen talosta osti ystäväperhe. Saimme siis kaupassa paitsi kivan talon, myös takuuhyvät naapurit!

Olotila on tällä hetkellä älyttömän stressaantunut ja innostunut. Jännityspuolella on ainakin asunnon myyminen ja muuton valmistelu, innostuspuolella kaikki muu. Huomenna jo mennään valitsemaan laattoja, jee!

 

As clean as it ever will get…? Näkymä ulko-ovelta tulevaan eteiseemme kertoo, että uusi kotimme on vielä hieman kesken :) Vasemmalta pääsee olohuoneeseen ja keittiöön, eteisen oikealla puolella taas ovat makuuhuoneet. Perällä näkyy vessa ja sieltä toistaiseksi näkee vielä naapuriin asti. Seinä toki suljetaan lopulta.

Olohuone on jo listoja ja maalia vaille valmis. Olohuone ja keittiö ovat käytännössä yhtenäistä tilaa, välissä vain puolitoistametrinen seinän pätkä. Keittiö tässä siis kuvaajan selän takana, eteinen vasemmalla.

Keittiö on L:n muotoinen ja sekin vielä “hieman” kesken. Kuvan vasemmasta reunasta pääsee kodinhoitohuoneeseen (ja sieltä pihalle), pesuhuoneeseen ja saunaan. Olohuone avautuu tästä katsoen oikealle.

Turhaa lupailua? tammikuu 17, 2008

Uhhuh. Olen viettänyt taas aika paljon aikaa blogeja lukien ja nyt yllättäen iski ahistus. Ahistus! Miten on mahdollista, että “kaikki muut” ajattelevat koko ajan jotain? Siis muutakin kuin sitä mitä itse parhaillaan tekevät, suhteitaan lähipiirin ihmisiin tai muuta maallista. Mistä niillä (teillä?) riittää siihen aikaa ja tarmoa?

Mulla on listoillani useampi kymmenen blogia, jotka olen luokitellut kategoriaan henk.koht., mutta eivät nuo penteleet mitään henk.kohtaisia kirjoita. Ne ottavat kantaa, osallistuvat, kommentoivat. Phuuh, päivästä toiseen…

Okei, okei, kateus sumentaa pään. Ja sekin on totta, että mulla on listoilla vielä useampia kymmeniä perhekategoriaan kaadettuja blogeja, eikä niissä taatusti jorista mistään muusta kuin siitä, mitä lapsi tänään jokelsi ja millä kokoonpanolla käytiin kaupassa. Sellainen kai luonnistuisi multakin :P (ja joo, täällä todisteet)

Kuitenkin mulla on sellainen olo, että voisin ajatella enemmän ja sit vastaavasti vaikka tehdä vähemmän. Kirjoitin joskus kolumninkin siitä, kuinka olen kaiken touhottamisen ja arjen säätämisen keskellä hukannut kyvyn ajatella ja pohtia. Se kolumni tietysti syntyi siten, että ensin mietin kiivasti ja iäisyyden jotain lennokasta kirjoitettavaa, mutta en keksinyt ja sitten keksin “nokkelasti” kirjoittaa siitä etten keksinyt. Plaah…

Olenkohan mä nykyään edes mitään mieltä mistään? Varmaan olenkin, mutta enimmäkseen käytän mieltäni kauppalistan pohdiskeluun ja sellaiseen. Ja pakko tunnustaa, että ei tällä ole paljon tekemistä sen kanssa, että olen nyt ns. kotirouva - työelämässä aikaa ajatteluun on ehkä vielä vähemmän.

Itse asiassa ylivoimaisesti eniten olen viime vuosina saanut synnytettyä ajatuksia silloin, kun olin eka kertaa äitiyslomalla ja vauva oli ihan pieni. Se nimittäin nukkui KOKO ajan, ja mä kävelytin vaunuja ympäri tätä melko yksitoikkoista asuinaluetta. Mun piti ottaa aina paperia ja kynä mukaan, että saisin kirjattua ylös edes joitain tärkeitä oivalluksiani (heh, tiedä sitten miten tärkeitä olivat, kun tuoreen äitiyden hormonihöyryissä niitä pyörittelin).

Pitäsikö mun nyt sit tehdä jälkijättöinen uudenvuodenlupaus ja yrittää olla ahkerasti MIELTÄ. Siis mieltä asioista, jotka eivät mulle erityisesti kuulu (heh) tai ainakaan suoraan mua kosketa. Enkä mä tällä mitään yhteiskunnallista osallistumista tavoittele, ainoastaan sitä, että saisin venytettyä aikaani muuhunkin kuin siihen ihan pakolliseen. Että en vain lukisi tai kuulisi asioista ja toteaisi “jaaha”, vaan näkisin vähän vaivaa ja muodostaisin jonkintasoisen mielipiteen siitä…

No joo. Ans kattoo ny, sano turkulaine.