Haaste joulukuu 30, 2007

Tänä vuonna olimme järkeviä ja teimme aika monen sukulaisen ja ystävän kanssa diilin, että aikuisten kesken lahjoja ei sitten vaihdeta. Jonkin verran annoimme ja saimme myös aineettomia ja / tai reiluja lahjoja. Siitä huolimatta pukki toi meille uskomattoman määrän tavaraa!!! Olimme itse, samoin kuin ilmeisesti muutkin, käyttäneet “säästyneet” rahat ja ajat lapsen lahjoihin… huokaus!

Mutta tavara-ahdistuksen keskeltä löytyi tarmoakin. Päätin, että siivoan kaapeista vähintään tuplasti niin paljon tavaraa kuin sinne tuotiin uutta. Ensimmäiset neljä isoa kassillista odottavat jo eteisessä lähtöä SPR:n Konttiin. Iso säkillinen meni myös roskikseen, mutta kaatopaikan täyttäminen ei tietysti synnytä mielenrauhaa likikään samaan tapaan kuin kierrättäminen (mikäli hyväntekeväisyyteen, aina parempi).

Ja niin: en sentään ole roudaamassa lapsen leluja kierrätykseen uusien tieltä (vaikka tätäkin voisi toki joskus harrastaa), vaan olen ensimmäisenä hyökännyt muiden kaappien kimppuun. Ihan nolottaa, kun turhan ja tarpeettoman löytäminen on näin helppoa…

Haastan kaikki tekemään saman tempun: tarpeeton kiertoon uuden alta tuplakertoimella!

Äänestin… joulukuu 19, 2007

…äänestä sinäkin! Siis vuoden parasta blogia. Siis täällä.

Joulu ei tule ilman… joulukuu 19, 2007

Saan jatkuvasti hieman piikikästä palautetta siitä, että valmistaudun jouluun kuin paraskin martta (mikä olenkin) tai vanhanajan emäntä (millaiseksi olen ehkä muuttumassa). Siis pitkään ja perusteellisesti. Kyse on tietysti siitä, että olen siirtänyt omaan kotiini lapsuudenkotini perinteitä, joihin – ainakin minusta – olennaisesti kuului monenlaista valmistautumista jo hyvän aikaa ennen jouluviikkoa. Näihin perinteisiin olen lisännyt omia ja miehen tapoja, joten tekemistä tosiaan on aika paljon. Mutta ei missään nimessä rasitukseksi asti!

Sattuneesta syystä olen pohdiskellut, miten jouluni kävisi, jos yhtäkkiä joutuisinkin vaikka vuodelepoon, enkä voisi rakentaa joulua kuten haluan. Mitkä hommat olis ihan pakko teettää toisilla, mistä en voisi mitenkään luopua?

- Joulusiivous. Pakko siivota, mahdollisimman perusteellisesti tietysti. Toisaalta jos olisin vuoteessa, mulle riittäis hyvin, että joku siivoais pelkän makuuhuoneen mun puolestani ;) Mutta ehdottomasti pitäis lakanat ja kaikki muutkin kodin tekstiilit vaihtaa puhtaisiin jouluksi.

- Laatikot. Minähän en mitään ostolaatikoita kelpuuta omaan joulupöytääni. Joten jos lähipiiri ei olis valmis tekemään lanttu-, porkkana- ja ennen kaikkea imellettyä perunalootaa sukureseptien mukaan, kaupan vastaavat pitäis ainakin naamioida erinomaisen perusteellisesti. Ja epäilen kyllä, että ainakaan perunalaatikko ei menis täydestä millään naamioinnilla. Ei ole aidon voittanutta!

- Bebet. Näitä leivoksia tehtiin meillä jo kotona usein (vai aina???) leivottiin jouluksi. Pirunmoista väkerrystä, mutta ehdottomasti maksaa vaivan. Resepti täällä.

- Kynttilät ja koristeet. Tämä on varmaan helpoin toteuttaa. Antaisin tietysti vuoteesta tarkkoja ohjeita, mihin mikäkin miehen lapsena värkkäämä tonttu-ukko kuuluu ripustaa :) (Hmm, minäkö tyranni?)

- Joulupuuro ja joulurauhan julistus. Turkulaislähtöisenä tämä on aattona aivan must. Joulupuuro syödään juuri ennen tai julistuksen aikana. Julistuksen aikana ollaan kunnioittavasti hiljaa ja korkeintaan lipitellään glögiä. Julistuksen jälkeen soitellaan muualla oleville perheenjäsenille ja sukulaisille ja toivotellaan joulut.

- Joulukuusi. Edes se tuoksu on saatava! :)

Tietysti jouluun kuuluu paljon muutakin “pakollista”, mutta tässä kärkivalinnat “vuodepotilaan” näkökulmasta. Esimerkiksi sauna jäi juuri tuon näkökulmavalinnan vuoksi nimeämättä – ja tyyppivalinta kinkku taitaa tippua tänä vuonna joka tapauksessa pois, olenhan jättänyt lihansyönnin enkä siksi possua oikein edes kaipaa. Täysin itsestään selvää mulle taas on esimerkiksi mahdollisimman monen perheenjäsenen läsnäolo joulunpyhinä, mahdollisimman juhlallinen ja rauhallinen tunnelma (esimerkiksi ehdottomasti pukeudutaan nätisti, levitetään pöytäliinat jne.) ja joululaulujen soittaminen rokkimeiningin sijaan. Mutta nämä eivät juuri valmistautumista vaadi, siksi jäivät nyt listalta.

Olispa kiinnostavaa tietää, mitä muut joululta ehdottomasti vaativat?!

Vaivalloista oloa joulukuu 17, 2007

Multa kysytään nyt tosi usein, kuinka raskaus on sujunut ja mikä on vointi. Tosi hyvin, ihan loistava, vastaan hymyillen.

Tämä raskaus ei missään nimessä ole tähän mennessä ollut vaikea, ei edes hankala. Mutta, rehellisyyden nimissä, vaivalloinen se kyllä on. Ja väitän vakaasti, että enemmän tai vähemmän vaivalloisia ovat kaikki raskaudet, sanoivat raskautuneet itse mitä hyvänsä. Vaivatta ei selviä kukaan. Tässä omaa listaani, kun raskaus on vasta puolivälissä:

- Alkuraskauden lievähkö pahoinvointi kesti noin puolitoista kuukautta. Vaikutti lähinnä niin, että koko ajan oli pakko syödä, ettei tulisi yrjö. Yrjöäminen ei ole kivaa, mutta eipä ole tuo ahmiminenkaan…

- Tolkuton väsymys kesti ekat kaksi kuukautta ja vieläkin iskee välillä. Tunnen itseni mummoksi, kun kauppareissulla pitää istahtaa välillä. (Ihanaa, että kaupoissakin on penkkejä :) 

- Aluksi keskenmenon pelko oli mieletön. Nyt se on muuttunut vähän kohtuullisemman tasoiseksi ennenaikaisen synnytyksen peloksi. Nämä henkiset rasitukset ovat takuulla pahimpia kaikista!

- Muutamia viikkoja ovat vaivanneet ennakoivat supistukset, joita aiheuttaa kiire, stressi, vauvan potkut, pissahätä, jano, äkilliset liikkeet, auton tai polkupyörän tärinä tai sitten ihan vain huono tuuri. Epämukavia ja pelottavia.

- Levottomat jalat ja suonenveto jokailtaisena vieraanani.

- Liian matala verenpaine. Huimausta, huimausta, huimausta.

- Naama on kuin pitsa. Miten niin raskausaikana iho kukoistaa – pikemminkin kukkii…

- Ei ole tarua se, että raskaana oleva on vähän laho. Unohtelen asioita, keskittyminen pätkii, puhun mitä sattuu… siis vieläkin useammin kuin normaalisti! (Ja aikuisten oikeasti, normaalisti olen uskoakseni melko järjestelmällinen ja tehokas. Siksi tämäkin “oire” ärsyttää suunnattomasti.)

- Vatsa kasvaa paitsi vatsan kohdalle, myös takapuolen päälle ja reisiin. Onko siellä jotain kohdun etäpesäkkeitä muka?

- Uusin ilo on selvä lantion löystyminen, jonka seurauksena hyvinä päivinä vaivaa iskias, huonoina kaikki luut ja nivelet polvien ja tissien välillä särkevät helvetisti.

Miksi sitten valehtelen kaikille, että olo on mitä mainioin? Miksi niin monet paksuna olevat tai lapsia saaneet valehtelevat? Onko tämä salaliitto, jonka tavoitteena on huijata ihmiset hankkimaan lapsia?

Ei sentään, vaan selitys on yksinkertainen. Minusta on mahtavaa olla raskaana ja olo on siksi yksinkertaisesti loistava! Välillä ihan harmittaa, kun unohdan hetkeksi olevani raskaana – taas muutama hetki tätä onnen tunnetta meni ihan hukkateille :)

Kivaa tässä tietysti on vain se lopputulos, mutta ei siis suinkaan niin, että ilo lapsesta tulisi vasta joskus synnytyksen jälkeen. Ainakin mulle lapsi on mahdottoman todellinen jo nyt, eikä siihen juuri vaikuta ultrassa käyminen tai “maharadion” (nimityksemme kotidopplerille) kuuntelu. Lapsi vatsassa vain tuntuu ihan yhtä eläväiseltä kuin jos se olisi kantoliinassa vatsani päällä. Uskomaton fiilis, joka – vaikka tämä on klisee – korvaa kaiken oheiskärsimyksen moninkertaisesti.

Paljastava tekstiviesti joulukuu 17, 2007

Mistä tietää, että on kasvanut aikuiseksi? Ainakin siitä, että kun aamuyöllä kännykkä piippaa tekstiviestiä, ensimmäinen ajatus on, että joku on saanut vauvan.

Ennen sitä vain käänsi kylkeä ja kirosi baarista palailevia kavereita.

Vanhuus on kai saavutettu sitten, kun pelkää kännykän piippaavan yöllistä kuolinviestiä…

Perseestä joulukuu 12, 2007

(Pahoittelen kielenkäyttöäni…)

Näin käy näemmä aina. Löydän uuden kätevän ohjelman tai vastaavan – tässä tapauksessa tämän melkoisen näppärän blogialustan. Menee viisi sekuntia ja löydän taas uuden kivan ohjelman. Ja sitten nämä kaksi EIVÄT TIETYSTI PELAA YHDESSÄ!!! Perkele.

Nyt löysin siis vihdoin sellaisen palvelun, joka tallentaa yhteen paikkaan kaikki kommentit, joita kirjoittelen eri puolilla blogosfääriä. Palvelu tarjoaa myös kivan “lootan”, jossa nuo kommentit näkyvät ja jonka voi ympätä omaan blogiinsa, kuten nyt tein täällä Vennin blogissa. MUTTA TIETYSTI SITÄ EI SAA TÄHÄN SAMPERIN WORDPRESSIIN, joka ei hyväksy javascriptiä eikä ulkopuolisia plugineja.

Tuo kommenttivimpain olis siis oikeesti aivan helvetin kiva kilke. Unohdan itsekin aina, missä olen käynyt kommentoimassa joten mahdollinen jatkokeskustelukin jää tietysti seuraamatta. Usein on niinkin, että en päivitä blogiani aikoihin, mutta kirjoittelen aktiivisesti kommentteja eri puolilla muiden blogeissa. Olis kiva, jos mahdolliset lukijani pääsisivät seuraamaan näitäkin pälinöitä. Noh, puutteensa on toki tuossakin palvelussa – Vuodatuksen blogeja se ei ymmärrä ja niitä mun listoillani on aika paljon…

En nyt tältä kiukuttelultani ole vielä ehtinyt miettiä järkevästi mitä teen. Aivan ääliömäistä olis palata takaisin Bloggeriin, jossa on muuten paljon vikaa ja josta juuri häivyin. Mut mä HALUUN ton vimpaimen, haluunhaluunhaluun…

Neuloo. Neuloo!? joulukuu 5, 2007

Olen viime päivinä lueskellut neuleblogeja. Kyllä, neuleblogeja. Tämä johtuu luultavasti raskauden aiheuttamasta pään pehmenemisestä ja kovaa kyytiä lähestyvästä kotiäitiysjaksosta. Pahaa pelkään, että äitiyslomalla jopa neulon itse. Ainakin pitää tehdä lisää villahousuja, siis vauvan vaippakäyttöön. (Joo, yhdet tosiaan jo tein – ja jos lopullisesti tajunta hämärtyy, voin laittaa tänne jopa kuvan :)

Tuntuu edelleen varsin oudolta, että työpäiviä on jäljellä kahdella kädellä laskettava määrä. Mitäs mää sit teen?

Noh, toisaalta en ole ollenkaan huolissani. Yks luokkakokous on tekeillä, yks loma varattu, toinen reissu suunnitteilla, miljoona valokuvaa odottaa kansioon pääsemistä, melkein kaikki huonekalut pitää ehdottomasti siirtää uuteen paikkaan, eikä vauvaa varten ole vielä tehty muuta kuin kasa vaippoja. Varmaan se jotain muutakin tarttee? Ainakin niitä Vennin vanhoja kamoja, jotka pitää kaivaa pölylaskeumien alta.

Ai niin, ja olihan mulla tuo tenavakin viihdytettävänäni.