Perhe lähti sukuloimaan ja minä jäin viikonloppuduunien vuoksi kotinaiseksi. Illalla sohvalla lojuessani oivalsin, että hyvin todennäköisesti olen seuraavan kerran yksin kotona vasta vuoden tai parin päästä. Ehkä en vielä silloinkaan :)
Aloitan “äitiyslomat” jo joulusta (!!!), ja keväällä meitä sitten toivon mukaan on neljä. Molemmat lapset tuskin ovat pidempää hetkeä hoidossa missään ainakaan ensimmäiseen vuoteen, ja tuskin on lähiaikoina tarpeen sekään, että minut jätettäisiin muista syistä yksin kotiin.
Tämän kaiken tajuaminen lähinnä huvitti – eikä ainakaan järkyttänyt. Sillä mitä ihmeellistä ja virkistävää teinkään nyt, kun pitkästä aikaa olin ihan yksin…?
Jep, katsoin telkkarista Frendien uusintoja ja söin kalapuikkoja.