Yksi elämän suurista mysteereistä on AIKA. Mihin se oikein menee?
En koskaan kuvitellut, että olisin ruuhkavuosissa hyvä. Itse asiassa olin jo ennakolta aivan varma, että meikäläisen kaltaiselta perfektionistilta perheen, työn ja harrastusten (?!) yhdistäminen sujuisi harvinaisen huonosti. Olin suorastaan valmistautunut siihen.
Silti aika ajoin edelleen kiukuttaa, kun en vaan osaa. Missä hemmetin välissä “kaikki muut” esimerkiksi harrastavat liikuntaa?
Otetaanpa keskivertopäivä:
06.30 herätys, suihku, vaatteet ym.
07.00 perhe ylös, aamupala ja lehdet
07.30 vastahakoinen tenava vaatteisiin jne., oma naama ojennukseen.
08.15 taistelu ulkovaatteista alkaa
08.35 karjuva lapsi tiputetaan päiväkotiin
09-16.30 töissä
17.00 päiväkodin kautta kotiin
18.00 ruoka pöydässä
18-20 laatuaikaa perheen kanssa
20.00 iltapala, pesut, yöpuvut
20.30 tainnutustaistelu unille alkaa
21.30 lapsi (ehkä) taintunut
21.30-22.30 raatona sohvalla
23.00 lamppu sammuu
Käytännössähän mä teen enimmäkseen iltavuoroja, mutta eivätpä ne tuosta liikaa poikkea – aikaa eri asioille on suunnilleen yhtä paljon (eli vähän).
Jos siis haluaisin harrastaa liikuntaa, minun pitäisi joko tinkiä laatuajasta tai unesta (työstä tinkiminen ei ikävä kyllä ole vaihtoehto ;). Toisaalta tiedän jo valmiiksi, että en ikimaailmassa enää jaksaisi herätä aamulla vielä nykyistä aikaisemmin lenkille, saati pystyisi raahautumaan iltayhdeksältä salille. Lapsen kanssa touhuamisesta en tingi millään, ja toistaiseksi on aika rajallista, kuinka paljon liikuntaa tenavan kanssa voi harrastaa. Tai juu, voihan sitä, mutta siinä on yleensä oma hikoilu aika vähissä, eihän 2-vuotias vielä jaksa. Saunassakaan ei ehdi tulla taaperon kanssa kunnolla hiki :)
Olen tavannut äitejä, jotka käyvät salilla vähintään kolmesti viikossa. Mielikuvitushahmoja ne eivät siis ole. Pitääkö minun vetää tästä sellainen johtopäätös, että nuo äiskät eivät sitten juuri näe lapsiaan paitsi vapaapäivinä?
Itse olen jo pitkään noudattanut sitä yksinkertaista linjaa, että en liiku juuri lainkaan, siis sellaista oikeaa hikiliikuntaa. Juoksulenkillä kävin viimeksi kai neljä vuotta, salikäynnistä on kolme vuotta. Tanssitreeneistä näen enää vain unia. Seuraus: portaat työpaikalla kolmanteen kerrokseen hengästyttävät :(
Mutta hei, ruuhkavuodet eivät kuulemma kestä ikuisesti. Ja onneksi nykyään vanhainkodeissakin on punttisalit :)
